Suorittamisen sietämätön keveys



Puhumme työelämän keventämisestä, leppoistamisesta, downshiftaamisesta, suorituskeskeisyydestä ja paineista. Kaikki varmasti ihan asiaa omista näkökulmistaan. Olen itsetutkiskeluni lomassa tullut siihen lopputulokseen, että minä en halua:

  • viettää elämääni vain viljellen maata, kalastaen ja nikkaroiden
  • tehdä töitä 8-16 millään mahdollisella yhdellä tavalla
  • en voi kuvitellakaan tekeväni mitään eläkevirkaa seuraavat 40 vuotta
  • nauttia osinkotuotoista jalat pöydällä (no, tätä mahdollisuuttakaan ei kyllä ole muutenkaan)
Työskentelen opettajana. En olisi uskonut vajaa neljä vuotta sitten opettajana aloittaessani, että työ on näin rankkaa. Naureskelin pitkille kesälomille ja halusin tietysti itsekin päästä niistä osalliseksi. Kukapa ei haluaisi? Koko päivän skarppaaminen, valvominen, puhuminen ja tsemppaaminen kuitenkin näkyy työpäivän jälkeen. Itse erityisesti syksyisin, jolloin teen suurimman osan opetustunneistani, työpäivien jälkeen kaadun usein suoraan sohvalle.

Pidän työstäni todella paljon ja pyrin kehittymään siinä hyväksi. En kuitenkaan jaksaisi tehdä tätä yhtään enempää kuin on pakko, enkä missään nimessä halua että tästä tulee pakkopullaa ja tylsä rutiini. Pyrin pitämään tuntimäärät pieninä palkan kustannuksella, jos työnantaja sen vain sallii. Ehkä tämä jossain sopivassa tilanteessa mahdollistaa yhden uuden henkilön palkkaamisen kohtuullisilla tuntimäärillä.

Mikään ei ole opiskelijan mielestä kauheampaa kuin elämäänsä kyllästynyt opettaja joka latoo samat powerpointit ruudulle vuodesta toiseen. Pyrin lisäämään opetukseen itseäni innostavia asioita: yrittäjyyttä, uusia oppimisympäristöjä ja asiakastöitä. Kehittäminen kiinnostaa ja innostus toivottavasti näkyy myös opiskelijoiden innostumisena.

Opettajana haluan haastaa opiskelijoita, asettaa heille tavoitteita ja onnistumisen elämyksiä. Haastaminen tulee siitä, että pitää tehdä uusia asioita ja ennenkaikkea ottaa vastuuta. Onnistumisen elämyksiä tulee onnistuneista asiakastöistä, samoin rutiinia ja luottamusta omiin taitoihin. Tavoitteena useimmilla on työpaikka omalta alalta ja mahdolliset jatko-opinnotkin kiinnostavat. Parasta on huomata kuinka oppilaat muuttuvat oma-aloitteisiksi sähköalan osaajiksi, silmät kiiluvat innostuksesta ja ryhtikin paranee huomaamatta.

Opettajan hommien lisäksi haluan tehdä elämässäni paljon muutakin. Jonakin vuonna olen opetellut kalastamaan huippusaaliita katiskoilla, toisena haastoin itseni juoksemaan maratonin ja ennenkaikkea harjoittelemaan sitä varten, kolmantena remontoin taloamme urakalla ja neljäntenä opettelin suunnistamaan. Sen olen oppinut, että koitan välttää asioita jotka eivät kiinnosta tai teen ne minimitasolla joka juuri riittää. Innostun turhankin helposti ja olen sen takia löytänyt itseni useamman kerran aikamoisesta pattitilanteesta. Olen joutunut opettelemaan sanomaan ei. Nykyään punnitsen tarkkaan mihin ryhdyn ja kuinka kauan projekti tulee kestämään.

Politiikka on yksi intohimoni. Alkuun ajattelin toimivani taustajoukoissa ja tukevani heitä jotka jaksavat taistella pitkiä taisteluja suuria vääryyksiä vastaan. Nyt vuosia myöhemmin olenkin itse istumassa valtuustossa vaikuttamassa. Matkalle on osunut monenlaista järjestötoimintaa paikallistasolla, vaalien organisoimista maakunnan tasolla ja satoihin samanhenkisiin uusiin ihmisiin tutustumista. Poliittisiltakin kentiltä pyrin poimimaan ne itselle tärkeät asiat ja tekemään sitä mikä kiinnostaa. Miksi lukea viikkokaupalla sote-uudistuksesta, jos joukkoliikenteen ja kaupunkikuvan kehittäminen tulee luonnostaan ja nuorten asioiden parissa painii muutenkin tuntitolkulla joka päivä? Parempi olla hyvä omalla alueella ja luottaa oman verkoston asiantuntijoihin muissa asioissa,

Jotta hiljalleen päästäisiin asian ytimeen: Koitan tehdä kaikkea kohtuudella, mutta hyvin. Tai no kohtuudella ja kohtuudella. Usein keskityn yhteen asiaan ja teen vain sitä kunnes kyllästyn tai se tulee valmiiksi. Yhteen isoon asiaan keskittyminen mahdollistaa onnistumisen. Remonttityömaalla työkalut ovat aina esillä ilman pitkiä katkoksia, oppimateriaalia tehtäessä ei tarvitse tarkistaa mihin viimeksi jäätiin ja juoksuharjoittelussa kehittyy silmissä. Ennenkaikkea on tunne että jotain tapahtuu eivätkä asiat junnaa paikallaan. Pidän haasteista, pidän onnistumisesta ja pidän kohtuullisen lyhyistä projekteista. Jos kyllästyn johonkin, niin pidän siitä tauon tai lopetan kokonaan.



Viimeisen vuoden aikana olen remontoinut yhden 3h+k asunnon katosta lattiaan ja kylpyhuoneesta keittiöön. Tai oikeastaan se oli ensimmäisen kuukauden aikana. Ja sukulaiset auttoivat. Rempan jälkeen olin koko hommaan ihan kypsä, mutta kuitenkin todella tyytyväinen.

Viimeisen vuoden aikana olen myös osallistunut elämäni ensimmäistä kertaa Jukolan viestiin yösuunnistusosuudella. Ihan mahtava kokemus, nyt tiedän osaavani suunnistaa pimeässä metsässä kartan, kompassin ja otsalampun kanssa. Ainakin jos samassa metsässä on tuhansia muita suunnistajia. Metsään lähtiessä jännitti enemmän kuin vuosiin, mikä ihana tunne.

Kesällä selvisin, uskomatonta kyllä, Torpedo Challenge -seikkailukisan voittajana maaliin. Tämä oli ensimmäinen urheilukilpailu koskaan jonka voitin. Luultavasti myös viimeinen. Mainittakoon kuitenkin, että osallistujia oli vain kourallinen, mutta joukossa oli maratoonareita, Jukolan kävijöitä ja muutenkin todella kovia tyyppejä. Suunnistaminen ja tehtävät ratkaisivat, ei juoksukunto. Minun onnekseni.

Vuoden 2013 aikana olen toiminut valtuustoryhmämme puheenjohtajana ja valtuuston 2. varapuheenjohtajana. Uusia haasteita, paljon mielenkiintoisia asioita ja roppakaupalla vastuuta kaupunkimme tulevaisuudesta. Kiitoksia sataa niskaan paljon vähemmän kuin sitä toista laatua, mutta mitä sitten?

Ensi kesänä ajattelin viettää paljon aikaa poikani ja perheeni kanssa. Kesä, Suomen luonto, mökki, kalastus, hyvä ruoka ja ehkä pari pientä projektia tylsistymisen välttämiseksi. Kesällä pidetään lomaa töistä ja politiikasta, kerätään uusia ajatuksia ja intoa syksyä varten.

"Suorittaminen" on ihan sallittua jos se on hauskaa, haastavaa ja jos sitä tekee omasta halustaan. Ole innostunut, aseta tavoitteita, älä sido itseäsi tylsiin pitkiin projekteihin ja murra rutiineja. Nauti onnistumisista. Karsi kaikki mahdollinen turhanpäiväinen pois. Pidä välillä breikki ihan kaikesta ja nauti laiskottelusta. Opettele tuntemaan itsesi ja sanomaan ei.

Kommentit

Suositut tekstit