Häpesuosta uusi Talvivaara?
Häpesuon vanha kaatopaikka ja sen puhdistamisen kustannukset puhuttavat kovasti Nokialla. Tällä hetkellä puhutaan 15 miljoonasta, eli Nokian kaupungin yhden vuoden investoinneista. Puheissa kuitenkin harvoin mietitään sitä, kuinka paljon puhdistamatta jättäminen tulee meille maksamaan ja minkälaisia mahdollisuuksia menetämme.
Rakenteellisesti Häpesuota voidaan verrata Talvivaaraan tai nykyaikaisiin kaatopaikkoihin. Sekä Häpesuon että Talvivaaran kohdalla kysymys on pohjarakenteista, joita ei ole toteutettu asianmukaisesti. Talvivaarassa kärsivät paikalliset vesistöt ja kalat, Nokialla taas viereisestä Vihnusjärvestä pumpataan tekopohjavettä samaisen kaatopaikan eteläpuolella sijaitsevaan harjuun. Pohjavesialueella sijaitsevan kaatopaikan ympäriltä otetaan 2/3 kaupunkilaisten juomavedestä. Talvivaarassa vuodon vaikutukset nähdään heti, Nokialla jäteliemet liikkuvat pohjavedessä vuosia.
Kaatopaikoilla pohjarakenteen osalta oleellista on vuotojen estäminen ja minimoiminen. Tämä toteutetaan yleensä paksulla suojauskerroksella, joka Euroopan direktiiveissä tarkoittaa metrin kerrosta tiivistävää maata, jolle määritellään advektion, diffuusion, dispersion, sorption ja hajoavuuden osalta raja-arvot. Suomessa tulkitaan direktiiviä 0,5 metrin paksuiseksi lisäkerrokseksi, jossa oleellinen arvo on ainoastaan advektio. Lisäksi tiivistävän maakerroksen päällä on tiivis kalvo ja salaojitus, joilla jätevesiä voidaan ohjata tiettyyn paikkaan kaatopaikan pohjarakenteessa. Tiiviin kalvon ja maakerroksen yhdistelmä toimii vaikka kalvoon syntyisi reikiäkin.
Käytännössä nämä termit tarkoittavat virtauksen mukana liikkuvia aineita, pitoisuuksien siirtymistä vahvemmasta laimeampaan ja aineiden sitoutumista toisiinsa. Nämä vaatimukset ovat siis voimassa Euroopassa ja nykyaikaisessa kaatopaikkarakentamisessa, ei suon päälle 40-luvulla perustetulla Häpesuon kaatopaikalla. Häpesuolla jätteiden alta löytyy turvetta, silttiä, hiekkaa ja savea, sekä mahdollisesti kalliota. Salaojituskerrosta ei kaatopaikan pohjalta löydy, kuten ei myöskään tiivistä kalvoa.
Talvivaarassa pohjarakenteena on muovikalvo, jonka alla ei ole käytetty sopivia maakerroksia imeytymisen estämiseksi. Oma kaatopaikkamme sijaitsee jonkinlaisessa savikupissa, jonka pohja on ilmeisesti pitänyt liuottimet ja muut jäteliemet sisällänsä. Kaatopaikka ei kuitenkaan ole lähelläkään nykypäivän vaatimuksia pohja- tai kansirakenteiden osalta.
Vuototilanteessa kustannuksia tulee muustakin kuin puhdistuksesta. Mikäli jätelientä päätyy juomaveteen asti, täytyy vesi ostaa naapurikunnista, eikä terveyshaittojen mahdollisuuttakaan ei pidä vähätellä. Vesikriiseistään tunnetun kaupunkimme maine ei kaipaa lisää pilaajia. Keskusta-alueella tyhjänpanttina oleva alue ei myöskään auta keräämään kiinteistöveroja tai helpota julkisen liikenteen kehittämistä tiiviimmällä väestörakenteella.
Vaikka puhdistaminen tulee maksamaan kaupungille paljon, valtion tukemanakin noin 7,8 miljoonaa euroa, on puhdistamisesta myös taloudellisia hyötyjä. Maa-alueelle rakennettavat kiinteistöt tuottavat vuosikymmeniä korkeata tuloa kiinteistöveron muodossa ja nostavat myös ympäröivien kiinteistöjen arvoa. Keskusta-alue saadaan toimivammaksi yrittäjien, asukkaiden ja joukkoliikenteen näkökulmasta.
Rakentaa ei kuitenkaan voi ennen puhdistamista, koska huonosti kantava maaperä pitäisi paaluttaa. Paalutus puhkaisee kaatopaikan pohjarakenteen, jolloin bentseeni, vinyylikloridi, mineraaliöljyt ja muut havaitut aineet voivat päästä pilaamaan juomavetemme. Ilman puhdistusta keskeisellä paikalla sijaitseva alue jää täysin hyödyntämättä rakennusmielessä, eikä keskusurheilukentän viereen ole tarvetta rakentaa toista keskuspuistoa.
Keskusta-alueelle on suhteellisen edullista tuottaa kunnallistekniikkaa verrattuna asutuksen ulkopuolisiin alueisiin ja vastaavan alueen kaavoittaminen johonkin muualle tulisi kunnallistekniikan osalta maksamaan paljon. Samalla alueen putkistoja saataisiin modernisoitua. Tällä hetkellä arvio kunnallistekniikan hinnaksi on 5 miljoonaa euroa. Alueella on jo nyt toimivat pääliikenneyhteydet ja virkistysmahdollisuudet, joten niiden osalta panostuksia ei merkittävissä määrin tarvitse tehdä. Koko puhdistettava alue voidaan käyttää tiiviiseen ja tuottavaan rakennuskäyttöön.
Lyhyellä tähtäimellä kaupungin kannalta edullisinta olisi pitää alue nykyisellään tai panostaa virkistysalueisiin, mutta pitkässä juoksussa on hullua jättää muutaman sadan metrin päässä keskustasta sijaitseva alue hyödyntämättä asuinkäytössä, välittämättä siitä katsotaanko asiaa toimivan kaupunkirakenteen, joukkoliikenteen, palveluiden, yrittämisen tai ympäristön näkökulmasta.
Rakenteellisesti Häpesuota voidaan verrata Talvivaaraan tai nykyaikaisiin kaatopaikkoihin. Sekä Häpesuon että Talvivaaran kohdalla kysymys on pohjarakenteista, joita ei ole toteutettu asianmukaisesti. Talvivaarassa kärsivät paikalliset vesistöt ja kalat, Nokialla taas viereisestä Vihnusjärvestä pumpataan tekopohjavettä samaisen kaatopaikan eteläpuolella sijaitsevaan harjuun. Pohjavesialueella sijaitsevan kaatopaikan ympäriltä otetaan 2/3 kaupunkilaisten juomavedestä. Talvivaarassa vuodon vaikutukset nähdään heti, Nokialla jäteliemet liikkuvat pohjavedessä vuosia.
Kaatopaikoilla pohjarakenteen osalta oleellista on vuotojen estäminen ja minimoiminen. Tämä toteutetaan yleensä paksulla suojauskerroksella, joka Euroopan direktiiveissä tarkoittaa metrin kerrosta tiivistävää maata, jolle määritellään advektion, diffuusion, dispersion, sorption ja hajoavuuden osalta raja-arvot. Suomessa tulkitaan direktiiviä 0,5 metrin paksuiseksi lisäkerrokseksi, jossa oleellinen arvo on ainoastaan advektio. Lisäksi tiivistävän maakerroksen päällä on tiivis kalvo ja salaojitus, joilla jätevesiä voidaan ohjata tiettyyn paikkaan kaatopaikan pohjarakenteessa. Tiiviin kalvon ja maakerroksen yhdistelmä toimii vaikka kalvoon syntyisi reikiäkin.
Käytännössä nämä termit tarkoittavat virtauksen mukana liikkuvia aineita, pitoisuuksien siirtymistä vahvemmasta laimeampaan ja aineiden sitoutumista toisiinsa. Nämä vaatimukset ovat siis voimassa Euroopassa ja nykyaikaisessa kaatopaikkarakentamisessa, ei suon päälle 40-luvulla perustetulla Häpesuon kaatopaikalla. Häpesuolla jätteiden alta löytyy turvetta, silttiä, hiekkaa ja savea, sekä mahdollisesti kalliota. Salaojituskerrosta ei kaatopaikan pohjalta löydy, kuten ei myöskään tiivistä kalvoa.
FCG Planego Oy:n kuvamateriaalia alueen jätetäytöstä pintamaan alta. |
Talvivaarassa pohjarakenteena on muovikalvo, jonka alla ei ole käytetty sopivia maakerroksia imeytymisen estämiseksi. Oma kaatopaikkamme sijaitsee jonkinlaisessa savikupissa, jonka pohja on ilmeisesti pitänyt liuottimet ja muut jäteliemet sisällänsä. Kaatopaikka ei kuitenkaan ole lähelläkään nykypäivän vaatimuksia pohja- tai kansirakenteiden osalta.
Vuototilanteessa kustannuksia tulee muustakin kuin puhdistuksesta. Mikäli jätelientä päätyy juomaveteen asti, täytyy vesi ostaa naapurikunnista, eikä terveyshaittojen mahdollisuuttakaan ei pidä vähätellä. Vesikriiseistään tunnetun kaupunkimme maine ei kaipaa lisää pilaajia. Keskusta-alueella tyhjänpanttina oleva alue ei myöskään auta keräämään kiinteistöveroja tai helpota julkisen liikenteen kehittämistä tiiviimmällä väestörakenteella.
Vaikka puhdistaminen tulee maksamaan kaupungille paljon, valtion tukemanakin noin 7,8 miljoonaa euroa, on puhdistamisesta myös taloudellisia hyötyjä. Maa-alueelle rakennettavat kiinteistöt tuottavat vuosikymmeniä korkeata tuloa kiinteistöveron muodossa ja nostavat myös ympäröivien kiinteistöjen arvoa. Keskusta-alue saadaan toimivammaksi yrittäjien, asukkaiden ja joukkoliikenteen näkökulmasta.
Rakentaa ei kuitenkaan voi ennen puhdistamista, koska huonosti kantava maaperä pitäisi paaluttaa. Paalutus puhkaisee kaatopaikan pohjarakenteen, jolloin bentseeni, vinyylikloridi, mineraaliöljyt ja muut havaitut aineet voivat päästä pilaamaan juomavetemme. Ilman puhdistusta keskeisellä paikalla sijaitseva alue jää täysin hyödyntämättä rakennusmielessä, eikä keskusurheilukentän viereen ole tarvetta rakentaa toista keskuspuistoa.
Keskusta-alueelle on suhteellisen edullista tuottaa kunnallistekniikkaa verrattuna asutuksen ulkopuolisiin alueisiin ja vastaavan alueen kaavoittaminen johonkin muualle tulisi kunnallistekniikan osalta maksamaan paljon. Samalla alueen putkistoja saataisiin modernisoitua. Tällä hetkellä arvio kunnallistekniikan hinnaksi on 5 miljoonaa euroa. Alueella on jo nyt toimivat pääliikenneyhteydet ja virkistysmahdollisuudet, joten niiden osalta panostuksia ei merkittävissä määrin tarvitse tehdä. Koko puhdistettava alue voidaan käyttää tiiviiseen ja tuottavaan rakennuskäyttöön.
Ilmakuva Häpesuon alueesta 24.5.1946 |
Lyhyellä tähtäimellä kaupungin kannalta edullisinta olisi pitää alue nykyisellään tai panostaa virkistysalueisiin, mutta pitkässä juoksussa on hullua jättää muutaman sadan metrin päässä keskustasta sijaitseva alue hyödyntämättä asuinkäytössä, välittämättä siitä katsotaanko asiaa toimivan kaupunkirakenteen, joukkoliikenteen, palveluiden, yrittämisen tai ympäristön näkökulmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti