10 ajatusta Nokian tulevaisuudesta



Tampereen kaupunkiseudulla on pyöritelty seutuselvityskuvioita, kuultu kuntalaisia, kirottu maamme hallituksen kuntauudistusta ja yritetty selvittää yhteistyon mahdollisia muotoja. Eniten kannatusta saaneissa seutukaupunki- ja metropoli-malleissa päätöksenteko olisi kaksiportaista, eli seudullinen valtuusto päättäisi isommista asioista ja paikallinen valtuusto nokialaisten asioista nykyistä pienemmässä mittakaavassa. Asioita mutkistaa monia asioita rajaava laki. Olen alle avannut kymmenen omasta mielestäni tärkeätä asiaa niin kuntalaisten kuin päätöksenteonkin kannalta, eli mitä pitää ottaa huomioon rakenteita uudistettaessa ja miltä nämä näyttävät nokialaisten lasien läpi katsottuna.

1. Voiko kuntalainen vaikuttaa seutukaupungissa?

Verrattaessa nykyistä järjestelmää seutu- tai metropolimalliin, puhumattakaan suur-Tampereesta, täytyy lähidemokratian tilaan kiinnittää erityistä huomiota. Tällä hetkellä kuntalaisten edustus Nokian rajojen sisällä on aika kattava. Nokialaisten asioista päättää 51 valtuutettua ja iso liuta lautakuntien jäseniä. Seutukaupungin valtuustossa suurin osa valtuutetuista olisi tamperelaisia, kaikkiaan ympäryskunnista pääsisi seudun asioihin vaikuttamaan vain noin 15 valtuutettua. Osa nykyisen kaupungin päätöksenteosta siirtyisi seudulliseen päätöksentekoelimeen. Positiivista muutoksessa olisi se, että seutuvaltuustokin valittaisiin äänestämällä eikä nykymallin mukaan piirijärjestöjen neuvotteluissa. Tällä tavalla kuntalainen voisi valita kenet haluaa hoitamaan kaupunkiseudun asioita ja kuka tuntee Nokian paikalliset olot parhaiten. Kokonaisuudessaan näkisin lähidemokratian kuitenkin huonontuvan suhteessa nykytilanteeseen.

2. Kuka on pomo?

Veronkanto-oikeus on yksi suurimmista puhuttaneista asioista, eikä syyttä. Seutukaupunkimallissa on kaksi vaihtoehtoa sekä niiden välimuoto: Nokia kerää verot ja rahoittaa seudullista toimintaa tai seutu kerää verot ja rahoittaa nokialaisten toimintaa. On aikamoinen ero siinä olemmeko siinä roolissa, että rahoitamme vai joudummeko tyytymään siihen mitä meille jollakin laskukaavalla annetaan. Lisäksi voimme rakentaa kompromissimallin, jossa osa veroista menee seudulle ja osa ympäryskunnille. Päätösvalta on joka tapauksessa sillä joka kerää verot.

3. Suuruuden ekonomia ja megaorganisaatiot

Iso osa kuntauudistuksesta perustellaan organisaatiomuutoksesta saatavilla säästöillä. Kysyisin itse kysymyksen: Kuka tietää ison ja tehokkaan organisaation? Kuka on osoittanut ison organisaation tuottavan säästöjä? Isot rakenteet valitettavan usein paisuvat valtaviksi byrokratiakoneistoiksi, kun tällä hetkellä ympäryskunnilla kaikki työntekijät tuntevat toisensa ja toiminta on suhteellisen joustavaa. Kuntien toiminnasta on todettu esimerkiksi se, että perustason sote-palveluiden osalta Nokia on juuri optimaalisen kokoinen toimiakseen tehokkaasti. Kuntia yhdistettäessä annetaan työntekijöille viiden vuoden irtisanomissuoja joka käytännössä lamauttaa tietyt tehostamiseen liittyvät toimet varsinkin useamman kunnan liitoksissa. Tosin suuri osa näistä työntekijöistä on joka tapauksissa sellaisissa työtehtävissä joiden mitoitus määrätään lailla.

4. Päätöksenteon rajat selkiytyvät, vai selkiytyvätkö?

Tällä hetkellä Nokian kaupunki luottamushenkilöineen osallistuu seutuhallituksen, Tredean (jonka hallituksessa ei tosin ole edustusta), joukkoliikenne-, yhdyskunta- ja osaamis- ja elinkeinolautakunnan, maakuntavaltuuston ja -hallituksen toimintaan sekä moneen muuhun ylikunnalliseen yhteistyöhön. Keskustelua tarvitaan paljon ja yhteistyötahoja löytyy vähintäänkin riittävästi. Kaksitasoisella päätöksenteolla ajatellaan päästävän turhasta pallottelusta osittain eroon, mutta todellisuudessa meillä on edelleen ihan samat toimielimet olemassa. Sitovuus voidaan saada aikaan isoa uudistusta kevyemmälläkin rakenteella. Seudullinen päätöksentekokin vaatii paikallistuntemusta Teiskon, Kangasalan, Kurun ja jopa Sarkolan asioista. Esimerkiksi seudullisen MAL-aiesopimuksen taakse on nykyiselläkin järjestelmällä sitouduttu erittäin vahvasti kaikissa seudun kunnissa, parantaako muutos siis olennaisesti tilannetta vai onko meillä ennemminkin olemassa riski päätöksenteon keskittymisestä keskuskaupungille?

5. Palvelu tarvitsee kasvot

Pienet ja joustavat yksiköt pystyvät toimimaan ketterästi ja rakentamaan palvelut siten, että ne palvelevat kuntalaista. Tärkeätä on myös se, että palveluilla on kasvot ja näillä kasvoilla ammattiylpeys omasta tekemisestään. Isojen yksiköiden vaarana on yksilön hukkuminen massaan, sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmasta.

6. Isojen yksiköiden sijaan isoja tavoitteita

Olemme keskustelleet todella paljon erilaisista rakenteista ja muutoksesta. Tämän takana on aito huoli kuntatalouden kriisistä, siitä että rahat eivät nykytavalla toimittaessa riitä turvaamaan ihmisten tarvitsemia palveluja. Rakenteista puhumalla varsinaiset tavoitteet kuitenkin jäävät helposti taka-alalle. Isojen yksiköiden sijaan tarvitsemme isoja tavoitteita. Oikea etenemistapa olisi kirjata ensin tavoitteet ja lähteä sen jälkeen rakentamaan näihin tavoitteisiin sopivinta toimintamallia. Tavoitteista on kyllä meidänkin seutukunnalla puhuttu, mutta aivan liian vähän.

7. Samaan tavoitteeseen voi päästä monella eri taktiikalla

Päästetäänpäs jalkapallo mukaan kuvioihin. Brasilia pelaa aina taidokasta ja viihdyttävää jalkapalloa. Pelityyli perustuu yksilöiden taitoon, vauhdikkaaseen syöttöpeliin ja komeisiin yhdistelmiin. Italia taas on pelannut paljon catenacciolla. Catenacciossa pelataan kurinalaisesti, puolustusvoittoisasti ja helkkarin tylsästi. Briteissä perinteinen tapa on ollut etsiä paras mahdollinen pääpelaaja ja pelata tälle target-pelaajalle korkeita palloja. Ajaxissa pelattiin jo 1900-luvun alkupuolella Total Footballia, jossa pelipaikoilla ei ollut niinkään paljon merkitystä kuin liikkumisella. Jokaisella näistä taktiikoista voi päästä samaan lopputulokseen, mestaruuteen. Taktiikat perustuvat kulloinkin saatavilla oleviin resursseihin, pelaajien vahvuuksiin ja alueellisiin erikoisuuksiin. Mikä toimii Helsingissä tai Oulussa, ei välttämättä toimi Tampereen seudulla. Tällä hetkellä kuntauudistuksen keinoin kerrotaan millä taktiikalla pitäisi pelata, kun pitäisi keskittyä uudistuksen tärkeimpiin tavoitteisiin ja alueellisten vahvuuksien käyttöön.

8. Paikallisidentiteetillä on vahva merkitys

Minä olen nokialainen, olen ollut lähes koko ikäni. Olen kiinnostunut oman kaupunkini asioista ja kehittämisestä, haluan että nokialaisilla on riittävät palvelut ja toimiva kaupunki hienoine keskustoineen. Haluan juosta nokialaisilla lenkkipoluilla ja käyttää nokialaista paperia. Ylöjärvellä asuu ylöjärveläisiä ja Hervannassa hervantalaisia. Aivan kuin palveluissakin, paikallisuudella on kasvot ja omat merkittävät erityispiirteensä. Seutukaupunkimallissa yksi pelko näin nokialaisena on se, että meistä tulee Tampereen lähiö kaikkine sen lähiömäisine ominaisuuksineen.

9. Seudullisen yhteistyön hyödyt

Tiettyjä asioita pitää ehdottomasti kehittää seudullisesti. Me olemme Pirkanmaalla Suomen kärkeä seutuyhteistyössä. Hyviä ja toimivia esimerkkejä on edelläkin mainitut joukkoliikenne-, yhteiskunta- ja osaamis- ja elinkeinolautakunnat jaostoineen, Tredea (jonka hallituksessa tosin ei ole nokialaisedustusta), PSHP:n valtuusto, Kuntien Hankintapalvelut Oy ja seutukaavoituksen yhteistyö. Seutuyhteistyötä täytyy kehittää ja tiettyjä asioita pitää katsoa seudun tai maakunnan kokoisina kokonaisuuksina. Osaan seutuyhteistyöstä on hankala osallistua: seudulliseen jätevedenpuhdistamoon osallistuminen tulisi nokialaisille vedenkäyttäjille paljon paikallista järjestelmää kalliimmaksi, ratikka tai rantatunneli eivät taas suoraan hyödytä suurinta osaa ympäryskunnista. Isoin kummittelevista uudistuksista on läntinen oikorata, eli järjestelyratapihan siirto Nekalasta Pirkkalan tai Lempäälän metsiin. Kustannukset olisivat miljardiluokkaa. Tampelaisille Nekalasta vapautuneet tontit tulisivat tarpeeseen, mutta nokialaisilta äntinen ratayhteys pahimmillaan söisi maata tärkeän sekä teollisuusalueen alta että kutistaisi Pitkänniemen aluetta. Tunnustan, vähän nimbyilyähän tämä on, mutta niin ne haluavat tamperelaisetkin oman takapihansa tässä puhtaaksi.

10. Pakko on huono kannustin

Nokian kaupungin taloustilanne on muuten tällä hetkellä "vähiten huono" verrattaessa muuhun seutukuntaan. En ole erityisen vakuuttunut siitä, että a) Nokian kaupunki hyötyisi nykyisistä vaihtoehdoista tai b) uudistuksella saisimme muissakaan kaupungeissa aikaan niitä hyviä asioita joita haluamme. Muissa kunnissa taloustilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Ajetussa muutoksessa on päällä koko ajan eräänlainen pakko. Pakko on huono kannustin, koska muutoksessa tarvitsemme mukaan motivoituneen virkakoneiston, luottamushenkilöt ja hyväksynnän kuntalaisilta. Jos emme ole sataprosenttisesti mukana, niin lopputuloskaan ei voi olla hyvä.



Loppukaneetti:

Kaiken tämän avautumisen jälkeenkin olen avoimin mielin kehittämässä seutukuntaamme. Olen vahvasti eri mieltä raskaan uudistuksen läpiviennin tarpeellisuudesta, en niinkään niistä tavoitteista jotka meillä lähikuntien päättäjillä tuntuvat olevan suhteellisen samat. Olen vahvasti eri mieltä myös taloudellisten säästöjen saavuttamisen realistisuudesta. Me täällä Tampereen kaupunkiseudulla asuvat asumme kasvukunnissa, emme hiljalleen kuihtuvissa pikkukylissä. Seutukunnan elinvoimaa voidaan kasvattaa muutenkin kuin luomalla megaluokan organisaatiohirviö, hitaasti yritysten tarpeisiin reagoiva kankea yhteinen elinkeinotoimi tai siirtämällä miljardin maksava järjestelyratapiha. Elinvoima syntyy yhteisestä tekemisestä: notkeasta, nopeasta ja joustavasta toiminnasta suhteessa elinkeinoelämään, huolellisesti suunnitellusta kaavoituksesta sekä toimivista kunnallisista palveluista joilla on kasvot. Kyllä me nämä osaamme toteuttaa ilman kymmenen vuoden organisaatiokikkailuakin.

Kommentit

Suositut postaukset