Hyvä ammattitaito vaatii kokemusta ja riman nostamista

5.9. Vihreässä Langassa julkaistu kirjoitukseni opetuksen kehittämisestä erityisesti ammatillisella puolella.

 ”Nuoret eivät osaa tehdä mitään. He eivät halua tehdä töitä, vaan lorvia.”

Nykynuoret, nuo parjatut ja pelätyt tulevaisuuden toivomme, eivät ole muovautuneet nykynuoriksi
yhdessä sukupolvessa. Käytännön tekeminen on ollut jatkuvassa muutoksessa. Vielä parikymmentä vuotta sitten saattoi kohdata perheen, jossa isä korjasi autoa, äiti teki mattoa ja lapset iskivät kätensä taikinaan. Nuoriksi varttuneet rassasivat omia mopojaan tai ompelivat vaatteitaan. 

Yhtä hyvin saattoi jo kohdata perheen, jossa ruoka tuli puolivalmiina kotiin ja autot korjattiin merkkiliikkeessä. Tähän suuntaan yhteiskunnallinen muutos on perheitä sekä käytännön-­ ja kädentaitoja vienyt.

Yhtäältä kyse on siitä, ettei taitoja enää tarvita. Toisaalta kyse on siitä, ettei taitoja enää vaadita. Muutos näkyy ammattiopistossa paitsi dramaattisena käsityötaitojen tason romahtamisena, myös työtaitojen puutteena. Ei osata tarttua työhön, eikä tiedetä, miten töitä tehdään. Opiskeluajasta iso osa valuu peruskäsityötaitojen opettamiseen, vaikka tarkoituksena on koulia rautaisia ammattilaisia.

Emme voi muokata perheitä, mutta koulutusta voimme. Tarvitaan opetuksen uudenlaista suuntaamista, jotta se vastaa tähän perustaitojen ja lähtötason muutokseen. Koulutuksen ja työelämän on puhuttava samaa kieltä.

 















Ensimmäisenä suurennuslasin alle on laitettava  vaaditut taidot. Ne jäävät nyt etäälle työelämän tarpeista. Opetussuunnitelmissa on lukemattomia työnteon kannalta epäolennaisia asioita. 

Muutoksia tarvitaan myös oppilaitosten tapaan tukea nuoria ensimmäisen oikean työpaikan hankkimisessa, kehityksessä työntekijäksi ja ammattilaiseksi. Kun todistus on lyöty käteen, opiskelija astuu kohti työelämää yksin. Ja usein vailla vaadittuja taitoja.



















Antti Tomminen
Opettaja, valtuutettu, valtuuston 2. varapuheenjohtaja
Nokia

Kommentit

Suositut postaukset