Neljä hetkeä ehkäistä syrjäytymistä

Kaikki lähtee perheistä. 

Iso osa lapsuuden ja nuoruuden ongelmista olisi ennaltaehkäistävissä sillä, että perheet saisivat tukea oikea-aikaisesti ja helposti. Tähän on kaksi keinoa: Suomessa on erittäin kattava neuvolajärjestelmä, jota käyttää 98% perheistä. Laajennetaan neuvolan vaikutusta koskemaan lapsuuden lisäksi myös nuoruus. Tällä tavalla perhe tulee kontaktoitua ja käytyä erilaiset tilanteet nykyistä aikaisemmin läpi. Joskus on itse vaikea tunnistaa lähellä olevia ongelmia, apua voi olla vaikea saada tai ei yksinkertaisesti tiedetä mistä apua lähtisi hakemaan.

Toinen keino on perheiden kotipalvelun muuttaminen. Monessa kunnassa kotipalvelua on kustannusten takia hiljalleen vähennetty. Lain mukaan jokaisen apua tarvitsevan pitää apua saada, mutta kunnat määrittävät kuka on avun tarpeessa ja kuka ei. Määrärahoja on rajallinen määrä. Perheiden kotipalvelu pitää muuttaa subjektiiviseksi oikeudeksi. Syy tähän on vuosittain tehtävät 4000 huostaanottoa, 65000 lastensuojeluilmoitusta ja 90000 lastensuojelun avohuollon piirissä olevaa lasta.

Murrosikä.

Lapsi ei ole murrosikään tullessaan valmis, vaan sitä omaa sisintään rakennetaan aikamoisessa myllerryksessä. Yläkoulussa tuttu opettaja vaihtuu kymmeneen tuntemattomaan. Oman luokanvalvojan kanssa saatetaan viettää pahimmillaan vain 45 minuuttia kuukaudessa. On todella hienoa, että meillä on ammattitaitoisia opettajia eri aineissa. Olisiko kuitenkin luotavissa järjestelmä, jossa oma luokanvalvoja opettaisi useampia aineita samalle ryhmälle? Tällä tavalla kontakti opiskelijoiden kanssa olisi parempi, olisi enemmän aikaa huomata opiskelijoiden mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin. Oma ryhmä pitää tavata joka viikko ja mielellään useamman kerran.

Ala- ja yläkoulun välinen ero on suuri. Alakoulussa ollaan lapsia ja leikitään, yläkoululla meno on välillä aika raadollistakin. Kiusaaminen viedään uudelle tasolle ja opettajillakin on vaikeuksia pitää ryhmät hanskassa. Kiusaamiseen pitää puuttua tiukasti. Samalla pitää varmistaa, että juuri tässä vaiheessa jokaisella nuorella on mahdollisimman hyvät sosiaaliset piirit ja kontaktit. Koulun lisäksi harrastukset luovat näihin hyvän pohjan. Harrastuspiireissä saa itseluottamusta ja uusia ystäviä. Oppii haastamaan itsensä ja kohtaamaan haasteita, usein hyvässä seurassa ja ohjauksessa.

Nuoret aikuiset.

Ammattikoulu ja lukio. Kuustoistavee ja elämä edessä. Tämä on viimeistään se vaihe, kun se perheeseen annettu ennaltaehkäisevä tuki alkaa näkymään.  En ole niinkään huolissani siitä, osaako jokainen valmistunut oppilas laskea, lukea, kirjoittaa oikein tai puhua vieraita kieliä. Se ei todellakaan ole haitaksi, ja se on mielestäni kaiken osaamisen perusta. Olen kuitenkin enemmän huolissani siitä, miten valmistunut nuori pystyy tarttumaan töihin. Koulutustamme pitäisi muuttaa siten, että mahdollisimman moni valmistunut pystyisi työllistämään itsensä. Lukioonkin pitää saada työharjoittelua. Lisää vastuuta, haasteita ja mielenkiintoisia projekteja läpi koko peruskoulun. Tarttumista, heittäytymistä ja hyvää fiilistä.

Toisen asteen kouluihin pitäisi saada kunnan tukipalvelut jalkautettua nykyistä laajemmin. Etsivän nuorisotyön, nuorisotyöntekijöiden ja muiden tukipalveluiden työntekijöiden työpisteet pitää saada koulun seinien sisäpuolelle virastojen sijaan.

Loppuelämä.

Valmistumisen jälkeen edessä on nuoren suurin haaste. Tähän asti kaikki on tietyllä tavalla kannettu pöytään pureskelua vaille valmiina. Nyt on paperit kädessä ja pitäisi tietää mitä seuraavaksi tehdään. Lukiosta moni hakeutuu jatko-opiskelemaan, ammatillisesta koulutuksesta hieman harvempi. Jatko-opinnot ovat tietyllä tavalla turhankin helppo tie eteenpäin. Opiskelu ei kuitenkaan korvaa työkokemusta, vaan ne täydentävät toisiaan matkan varrella. Mitä tapahtuu niille, jotka eivät toisen asteen jälkeen saa töitä?

Kaikilla ei ole laajoja verkostoja. Osaamisesta huolimatta voi olla todella vaikeata saada oman alan töitä. Ammatillisen koulutuksen loppuvaiheessa opiskelija usein pääsee vähintäänkin kesätöihin oman alansa yritykseen, mutta pojilla armeija katkaisee tämän kehityksen. Intin jälkeen ei ole enää koulun tukiverkkoa, jonka kautta voisi saada samalla tavalla tukea jatko-opintoihin hakeutumisessa tai työpaikan etsimisessä. TE-toimisto ei nykyisellään tätä apua pysty tarjoamaan.

Tätä voisi helpottaa siten, että valmistumisen jälkeenkin opiskelija voisi palata koulun tuen piiriin. Tutut opettajat, opot, tukihenkilöt ja ympäristö. Tämä on aina helpompaa kuin mennä outoon paikkaan ja outojen ihmisten kanssa keskustelemaan, varsinkin jos kaikki tämä tieto pitää selvittää itse kun tilanne muutenkin on haastava.

Yhteenveto.

Lapsiin ja nuoriin kannattaa panostaa. Mitä varhaisemmin me tuemme, sitä vähemmän se maksaa yhteiskunnalle. Mitä varhaisemmin me pystymme auttamaan, sen parempaa on lapsen ja perheen arki. Mitä enemmän me pystymme olemaan läsnä henkilökohtaisesti, sen helpompi meidän on havaita jos jokin harmittaa tai jossakin tarvitaan apua.

Antti Tomminen


Kommentit

Suositut tekstit