Ruokahankintoihin lakisääteinen kilometriraja
Yle uutisoi 16.3. laitoskeittiöiden haluavan lähiruokaa kouluihin ja päiväkoteihin. Uutisen mukaan laitoskeittiöt haluavat käyttää lähiruokaa enemmän, jos hinta vain on kilpailukykyinen nykyvaihtoehtojen kanssa. Miksi emme siis käytä lähiruokaa nykyistä enemmän?
Lähiruoka tuo Suomeen työpaikkoja ja vähentää tarvettamme ostaa ruokaa ulkomailta. Usein lähellä tuotettu on automaattisesti tuoreempaa ja omilla kasvoillaan toimiva tuottaja haluaa olla täysin varma tuotteensa laadusta. Sen käytön hyödyt ovat lähialueen kannalta kiistattomat, vaikka ulkomainen raaka-aine saattaakin olla pelkkä hankintahinta huomioiden hieman edullisempi.
Yksi erittäin tiukka keino lähiruuan käytön lisäämiseksi olisi tiukka kilometriraja esimerkiksi tiettyjen peruselintarvikkeiden osalta tai prosentuaalisesti määriteltynä suhteessa kokonaishankinnoista. Perunat ja juurekset pitäisi ostaa 150 kilometrin säteeltä käyttöpaikasta, lihatuotteet 200 kilometrin. Kilometrirajan pystymme perustelemaan logistiikkaketjun lyhentymisellä ja ekologisuudella.
Lähiruuan osalta on tehty kasapäin tutkimuksia, hankkeita ja oppaita. Silti lähiruuan käytön lisääminen kunnallisissa keittiöissä on tuskaisen hidasta. Isolta osin tämä johtuu hankintaosaamisestamme. Ruokaa hankitaan liian isoissa osissa, jotta tuottajilla olisi suora mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. On esitetty, että tuottajat verkostoituisivat ja tekisivät tarjouksia yhdessä. Näin onkin tehty, mutta samalla luodaan yksi tarpeeton este lähiruuan käytölle.
Toinen merkittävä este on ruokalistat. Nykykäytäntö on valitettavan usein se, että ruokalistat tehdään ensin ja vasta sitten lähdetään miettimään mistä ruoka tulee. Tähän sopiva ratkaisu voisi olla lähiruokakori, johon kootaan tieto lähialueella tuotettavasta ruuasta. Tämän perusteella tehty ruokalista mahdollistaa paikallisten tuotteiden nykyistä paremman käytön. Käytännössä tämä tarkoittaa lohen sijasta särki- ja lahnapihvejä, riisin korvaamista osittain juureksilla ja esimerkiksi tuoreiden suomalaisten marjojen ja hedelmien käyttöä ulkomaisten pakasteiden tai säilykkeiden sijaan.
Kolmas este on osaamisen puute. Monia pientiloja pyöritetään 1-2 ihmisen voimin, jolloin voi olla vaikea opetella vielä Hilman käyttöä ja yrittää löytää sieltä itselle sopivat kohteet tarjottavaksi. Monilla tiloilla esteenä saattaa olla tuotteen jalostaminen eteenpäin, jotta se olisi nykyiseen laitoskeittiöön sopivampaa.
Ratkaisuja tuottajan ja kuntien väliseen kohtaamiseen on useita. Molempia osapuolia hyödyttäviä kehityssuuntia voivat olla esimerkiksi pienhankinnan rajan alle jäävien hankintojen tekeminen, koska viralliseen ja euromääräisesti isoon hankintaan liittyy aina omat kommervenkkinsä puolin ja toisin. Pienhankintana työmäärä osaltaan vähenisi, vaikka samalla joutuukin tekemään suuremman kappalemäärän hankintoja.
Monien lähituotteiden kohdalla jalostusasteesta tinkiminen helpottaisi tuotteen päätymistä ruokapöytiin. Jos kuvassa olevan kilpailutuksen osalta kuorimattomat perunat kilpailutettaisiin erikseen, mahdollistaisi se usean pientuottajan osallistumisen kun tällä hetkellä osallistumaan pääsevät vain tuotteitaan jalostavat yritykset.
Puhdas ja laadukas ruoka on rajojemme sisäpuolella valtti, mutta sitä on mahdollista myös viedä ulos. Elintarviketurvallisuutemme on jo nyt maailman huippua, seuraavaksi meidän pitää antaa suomalaisille tuottajille jälleen mahdollisuus. Suomalaista ruokaa lähelle ja vientiin, lähiruuan aika on nyt!
Lähiruoka tuo Suomeen työpaikkoja ja vähentää tarvettamme ostaa ruokaa ulkomailta. Usein lähellä tuotettu on automaattisesti tuoreempaa ja omilla kasvoillaan toimiva tuottaja haluaa olla täysin varma tuotteensa laadusta. Sen käytön hyödyt ovat lähialueen kannalta kiistattomat, vaikka ulkomainen raaka-aine saattaakin olla pelkkä hankintahinta huomioiden hieman edullisempi.
Yksi erittäin tiukka keino lähiruuan käytön lisäämiseksi olisi tiukka kilometriraja esimerkiksi tiettyjen peruselintarvikkeiden osalta tai prosentuaalisesti määriteltynä suhteessa kokonaishankinnoista. Perunat ja juurekset pitäisi ostaa 150 kilometrin säteeltä käyttöpaikasta, lihatuotteet 200 kilometrin. Kilometrirajan pystymme perustelemaan logistiikkaketjun lyhentymisellä ja ekologisuudella.
Lähiruuan osalta on tehty kasapäin tutkimuksia, hankkeita ja oppaita. Silti lähiruuan käytön lisääminen kunnallisissa keittiöissä on tuskaisen hidasta. Isolta osin tämä johtuu hankintaosaamisestamme. Ruokaa hankitaan liian isoissa osissa, jotta tuottajilla olisi suora mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. On esitetty, että tuottajat verkostoituisivat ja tekisivät tarjouksia yhdessä. Näin onkin tehty, mutta samalla luodaan yksi tarpeeton este lähiruuan käytölle.
Toinen merkittävä este on ruokalistat. Nykykäytäntö on valitettavan usein se, että ruokalistat tehdään ensin ja vasta sitten lähdetään miettimään mistä ruoka tulee. Tähän sopiva ratkaisu voisi olla lähiruokakori, johon kootaan tieto lähialueella tuotettavasta ruuasta. Tämän perusteella tehty ruokalista mahdollistaa paikallisten tuotteiden nykyistä paremman käytön. Käytännössä tämä tarkoittaa lohen sijasta särki- ja lahnapihvejä, riisin korvaamista osittain juureksilla ja esimerkiksi tuoreiden suomalaisten marjojen ja hedelmien käyttöä ulkomaisten pakasteiden tai säilykkeiden sijaan.
Kolmas este on osaamisen puute. Monia pientiloja pyöritetään 1-2 ihmisen voimin, jolloin voi olla vaikea opetella vielä Hilman käyttöä ja yrittää löytää sieltä itselle sopivat kohteet tarjottavaksi. Monilla tiloilla esteenä saattaa olla tuotteen jalostaminen eteenpäin, jotta se olisi nykyiseen laitoskeittiöön sopivampaa.
Ratkaisuja tuottajan ja kuntien väliseen kohtaamiseen on useita. Molempia osapuolia hyödyttäviä kehityssuuntia voivat olla esimerkiksi pienhankinnan rajan alle jäävien hankintojen tekeminen, koska viralliseen ja euromääräisesti isoon hankintaan liittyy aina omat kommervenkkinsä puolin ja toisin. Pienhankintana työmäärä osaltaan vähenisi, vaikka samalla joutuukin tekemään suuremman kappalemäärän hankintoja.
Monien lähituotteiden kohdalla jalostusasteesta tinkiminen helpottaisi tuotteen päätymistä ruokapöytiin. Jos kuvassa olevan kilpailutuksen osalta kuorimattomat perunat kilpailutettaisiin erikseen, mahdollistaisi se usean pientuottajan osallistumisen kun tällä hetkellä osallistumaan pääsevät vain tuotteitaan jalostavat yritykset.
Puhdas ja laadukas ruoka on rajojemme sisäpuolella valtti, mutta sitä on mahdollista myös viedä ulos. Elintarviketurvallisuutemme on jo nyt maailman huippua, seuraavaksi meidän pitää antaa suomalaisille tuottajille jälleen mahdollisuus. Suomalaista ruokaa lähelle ja vientiin, lähiruuan aika on nyt!
Kommentit
Lähetä kommentti